Syyskuun 17. päivä tämä kierros alkoi. Jiro oli pissannut verta useamman päivän, niinpä tilasin ajan eläinlääkärille ja saatiin KEFALEX -kuuri. Se kesti pari viikkoa ja jo muutaman päivän jälkeen punaisuus virtsasta hävisi.

Kuukauden sisällä tästä Jiro oli pissannut meidän sänkyyn 4 kertaa, käytännössä siis kerran viikossa.

Punaisuus tuli kuitenkin takaisin ja 23. päivä lokakuuta saatiin uusi kuuri, joka ei enää auttanut lainkaan.

Verikokeista nähtiin, että maksa-arvot olivat korkeat. Myös AFOS -luku oli huima, 2700. Ell sanoi, että kaikki viittaisivat mahdolliseen kasvaimeen. Olin sanonut, että koiraa ei enää aleta leikkelemään, sen vanhasta iästä johtuen. Niinpä ell totesi, että ei oikein ole mitään hyötyä tietää missä kasvain on, mikäli sitä ei pois leikata.

Kuun vaihteessa saldona oli 4 pissat sänkyyn ja käytiin taas lääkärillä. Ell totesi, ettei tälle oikein mitään voi tehdä, antoi meille verenhyydyttämislääkettä, sitä voisi kokeilla. Ell jo sanoi, että tuskin auttavat kun hetkellisesti. Mä en halunnut koiraa täyttää heti lääkkeillä, juuri kun 2 lääkekuuria oli ollut. Asia jäi siltä osin.

Marraskuun lopussa mitään muutosta ei ollut tapahtunut. Päätin kokeilla noita verenhyydyttämislääkkeitä. Kesti pari päivää kun vaikutus rupesi näkymään. Lääke siis supistaa verisuonia, jolloin verta ei niin paljon tihkuta. Ohje oli, että kun virtsa on normaalinväristä, lääkkeen antaminen lopetetaan. Tein näin ja pari päivää tästä, pissa oli taas veristä.

Mietin useamman päivän mitä tehdä, kunnes päätin, että eihän asia voi näin jatkua ja varasin ajan ultraan. Ultra oli 10.12. jossa näkyi, että maksa oli rösöinen. Tämä eläinlääkäri epäili Cushingin tautia, joten sitä varten otettiin verikoe 16.12.

Seuraavana päivänä sain soiton, että koiralla on Cushingin tauti. Tauti tarkoittaa sitä, että koiran lisämunuaisen kuori tuottaa liikaa kortisolia, joka kerääntyy maksaa, näin rasittaen sitä. Jo edellisellä käynnillä oltiin siirrytty maksaa tukevaan ruokaan. Cushingin taudin hoitona on sytostaattilääkitys.

Tyypillisiä oireita ovat: kova juominen sekä virtsaaminen, lihasheikkous, alakuloisuus, lämmönsietokyvyn aleneminen, läähätys, lisääntynyt ruokahalu, lihavuus, runsas karvanlähtö, käytöshäiriöt, vastustuskyvyn heikkeneminen sekä lisääntynyt alttius tulehdussairauksille. Meillä ei noista ollut oikeastaan mitään.

Koska lääkitys kuitenkin oli kovanluokan myrkkyä, eikä meillä ollut mitään oireita, sanoin eläinlääkärille, ettei me aloiteta lääkitystä. Koiran on edelleen pirteä ja reipas, ei puhettakaan että sillä olisi joku sairaus.

8.2.2004 me vietettiin Jiron 14 vuotispäivää. Herra ottaa vanhenemisen arvokkaasti ilman turhia hälinöitä. Me mennään päivä kerrallaan ja toivon olevani vahva sitten kun oman rakkaan voimat ei enää riitä...

Tänään 4. toukokuuta asiat on paremmin: Jiro ei enää pissaa verta juuri lainkaan, Walthamin erikoisruokaa on nyt syötetty n. 5 kk.

Tilanne 2. marraskuuta 2004: viimeisen parin viikon aikan Jiro pissaili lattialle useamman kerran... Epäilin jo, että onko vanhuus viemässä voiton, mutta vein silti pissanäytteen eläinlääkärille, josko se olisi vaan pissatulehdus. Olihan se. Saatiin 10 päivän antibioottikuuri. Lisäinfona saatiin myös, että munuaiset ovat arat ja että sydämessä on voimakas sivuääni =(. Mikään tuosta ei tullut yllätyksenä, mutta kyllä maailma taas pysähtyi... Pissa on myöskin taasen punertavaa, joten tuo erikoisruokavalio ei enää siihenkään täysin auta. Antibioottikuurilla hoidetaan tulehdus nyt pois ja toivotaan vaan voimia viimeiseen ratkaisuun...

26.11.2004: Jiro lähti eilen enkelien matkaan =( Antibioottikuuri ei tehonnut ja koira pissaili edelleen pari -kolme kertaa yön aikana sisälle. Eläinlääkärin diagnoosi: munuaiset ovat menossa. Munuaisia voi hoitaa siihen sopivalla ruoalla, mutta meillä se ei onnistunut koska syötiin jo tuota maksaa tukevaa ruokaa.

Viimeisellä viikolla Jiro ei enää oikein tykännyt istua, rappuset se kulki todella rauhallisesti ja ulkonakin vauhti oli hävinnyt. Reipas koira se muuten kuitenkin oli.

Hyvää matkaa koiraseni, nyt sun on hyvä olla...