Lumityöt

*OINAS* työskentelee sellaisella tohinalla, että vinkuu hippulat. Tehokkuudessaan hän muistuttaa lähinnä lumilinkoa. Oinaan into ja vauhti on niin huimaa, että hän pysähtyy ja havahtuu loppujenlopuksi vasta huomattuaan, että naapurinkin lumityöt tuli vahingossa tehtyä. Mitä tästä opimme? - Talveksi kannattaa aina hankkia naapuriksi oinas!

*HÄRKÄ* uurastaa tuttuun, säyseään tyyliinsä verkkaisin, rauhallisin liikkein, jottei mikään lihas vaan revähtäisi. Lukuisat levähdystauot mukaan luettuina tuli lumityöt tänään tehtyä jo kahdeksassa tunnissa. Olihan puhdistettava alue suorastaan kokonainen rivitaloyksiön piha.

*KAKSONEN* suhii lunta vähän sinne sun tänne ja saa aikaiseksi pihalle jonkinlaisen polun. Tällainen fyysinen rehkiminen on kaksoselle jotenkin vierasta. Hänellä on käytössä alumiinilapio, koska se on kevyt. Välttämätöntä onkin nyt julkaista käytännön vinkki kaksosille: "Odota pakkassäitä! Silloin lumi on keveää, irtonaista ja helposti liikuteltavissa paikasta toiseen." Märkä, vetinen lumi on painavaa, eikä tämmöinen käy yksiin kaksosen luonteenominaisuuksien kanssa lainkaan. Kaksonenhan odottaa paineidenkin olevan keveitä.

*RAVUN* mielestä lumenlakaisu on mukavan tunnelmallista puuhailua, ainakin jos lunta ei ole liikaa. Kerran rapu oli ostanut ikivanhan omakotitalon, jonka liiterin kätköistä hän löysi ison kasan käsintehtyjä risuluutia. Näillä hän on nyt pärjännyt jo kohta toistakymmentä vuotta. "Ja MINÄHÄN en mitää muoviluutaa osta!" sanoo kerrankin erittäin järkähtämättömällä äänellä rapu. Rapu OSAA olla järkähtämätön ja periksiantamaton silloin, kun kyse on Oikeista Asioista. Ravun mielestä juuri tällaisissa risuluudissa, jos missä, on Tunnetta!

*LEIJONALLA* on suhteita kaupungin päättäjiin, joten hän saa helposti järjestettyä kaupungin lumenaurausyksikön puhdistamaan pihansa valtaväylät. Leijonalle tulee myös mieleen, kuinka lapsena rakenneltiin lumilinnoja, hän harkitsee viitsisikö tehdä semmoisen... Joo, teenkin iglun, siinä olisi tyyliä... tai... Pian suunnitelma onkin valmis. Tietenkin! Leijona rakennuttaa pihaansa PYRAMIDIN! Sen korkeus tulee olemaan 15 metriä, ja rakennussuunnitelmissa avittaa Suomen Arkkitehtiliitto, jonka päättäjiin leijonalla myös on suhteita. Leijona ei ole varma siitä tarvitseeko lumilinnan rakentamiseen rakennuslupaa, mutta viittaa kintaalla ajatellen etteivät määräykset häntä koske. (Leijonan kintaat on muuten kudottu kullanvärisestä angorakamelin villasta, näita saa tilata Egyptistä.) Sanomattakin on selvää, että pyramidista tulee paikkakunnan ykkösnähtävyys, sitä tullaan katsomaan kauempaakin, ja se pääsee mukaan myös valtakunnan pääuutislähetyksiin.

*NEITSYT* tekee lumityöt vaikka lunta ei olisi satanutkaan. Kyllä turhaa ja häiritsevää, ylimääräistä lunta, aina jostain senverran löytyy, että hommaa riittää. Kerrankin kävi niin, ettei neitsyt lainkaan ollut huomannut mm. lintulaudan katolle kertynyttä lumikinosta, joka uhkasi jo järkyttää lintulaudan kattorakenteita ja kantavien seinien kestokykyä. "Kuinka on mahdollista, etten huomannut tätä jo eilen?" huolestuu neitsyt. Neitsyt on nyt hieman tyytymätön itseensä, mutta myös iloinen siitä, että erhe tuli huomattua ajoissa. Hän lupaa itselleen olla vastaisuudessa paljon tarkempi.

*VAAKA* viimeistelee lumeen auratut tiet ja väylät pyöristäen kaikki risteykset ja kulmat pehmeiksi ja kauniiksi. Auratut lumikasat on hän myös sijoitellut pihalle tarkoin harkittuihin paikkoihin esteettisen lopputuloksen varmistamiseksi. Vaaka rakastaa pihan sisustamista. Risteyskohdat on koristeltu kynttilälyhdyin ja kauralyhtein. Ainoa ongelma vaa'alle on pelko siitä, että joku nälkäinen lintu saattaa tulla närkkimään ja nokkimaan hänen tarkkaan asteltua ja floristin ottein sidottua lintulyhdettänsä.

*SKORPIONI* tykkäisi siitä, että lunta ei tulisi ollenkaan. Tulee niin mahdottoman valkoista ja valoisaa. Tämä ihana, synkkä vuodenaika, kun vihdoin pääsisi nauttimaan kaikin siemauksin kaamoksesta ja salaperäisestä pimeydestä, sabotoituu skorpionin mielestä liian usein tuikiturhien lumisateiden vuoksi. Ja jotkut vieläpä sytyttelevät kynttilöitä! "Hohhoijaa", huokaa lievästi turhautunut skorpioni, "ihmiset eivät todellakaan ymmärrä hyvän päälle!"

*JOUSIMIES* käyttää lumikolaa, tosin hän käyttää sitä lapiona. Lumikolaa pienemmät työvälineet tuntuvat hänen mielestään teelusikoilta. Kerran talvella hän vuokrasi pihaansa kauhakuormaajan ja teki oikein puhdasta jälkeä. Niin puhdasta, että siinä sivussa pihalta katosivat myös ruusupensas, koirankoppi, ja muutama puuntaimikin. Vaimo suuttui. Jousimies selittämään: "No... nehän olivat aina muutenkin... jotenkin... tiellä..." "Minkä tiellä muka!?" hihkui suivaantunut vaimo. "No, hm... no... ainakin KAUHAKUORMAAJAN tiellä..." Mitä tästä opimme? - Jousimiehen pihamaan tulee AINA olla monta kertaa suurempi kuin kauhakuormaaja.

*KAURIS* uurastaa tapansa mukaan väsymättä. Kasoihin kolattua lunta alkaakin jo kertyä valtavat määrät, onhan kauris jo aamuvarhaisesta puurtanut yöllisen hirmumyrskyn jälkiä tasoitellessa. Kauris mittailee katseellan aikaansaannostaan ja hänen päässään alkaa raksuttaa: Kyllä nuo kinokset pitäisi nyt jotenkin saada hyötykäyttöön, muutenhan hyvä lumi menee aivan hukkaan... Lumen myyminen tähän vuodenaikaan lienee jokseenkin hankalaa, kesällä silläkin voisi netota. Ja lamppu syttyy kauriin pään päällä! Tiivisteeksi, lämpöeristeeksi, tuulensuojaksi! Ja siltä seisomalta aloittaa kauris uuden työrupeaman, jo paikoillaan olevat lumikasat onkin siirrettävä uudestaan; talon kivijalan ympärille lämpöä eristämään, kaivon päälle kaivon jäätymistä estämään, pihalla kulkevien vesiputkien päälle jäätymistä estämään. Päivän työmäärä muuttuikin tuossa tuokiossa kaksinkertaiseksi, mutta se ei kaurista harmita, päinvastoin. Lämmityskulut pienenevät, eikä hyvä lumi mennyt hukkaan! Näkisittepä kauriin ilmeen... NÄIN tyytyväinen se on harvoin!

*VESIMIES* on asentanut maanalaisen lämmitysjärjestelmän pihalta tielle johtavan reitin alle. Polku on sula koko talven. Humaanisuudessaan vesimies ymmärtää myös sen, että kaikille ei tällaisen järjestelmän asentaminen ole mahdollista, ei taloudellisesti, eikä myöskään syystä, että: muut eivät tällaisesta (vielä) ole edes kuulleet. Tämän vuoksi ryhtyy hän kehittelemään globaalia, inhimillistä, siis koko maapallon kattavaa säiden tasapainotusjärjestelmää, jossa kylmää viedään sinne, missä sitä ei ole tarpeeksi, ja kuumaa tuodaan sinne missä sitä tarvitaan, sieltä missä sitä on liikaa. Vesimiehen mielestä kaikki tämä on vain järjestelykysymys, ja hänen on vaikea uskoa, ettei kukaan muu ennen häntä ole aiemmin tullut sitä ajatelleeksi.

*KALAT* rakastaa puhdasta koskematonta lunta ja lumikinoksia, mutta jopa hän tajuaa jossain vaiheessa, että pihan lumikinosten läpi kahlaaminen on melkoisen työlästä, jos minkäänlaista reittiä ei siihen yritä järjestää. Kalat ottaa kätöseensä ensin luudan, mutta huomaa pian, ettei 70-senttinen lumikinos + luuta olekaan paras mahdollinen yhdistelmä. Mikä avuksi? Pölynimuri?... Eeei... se on tarkoitettu sisätiloihin, kalat on kuullut tämän jostain jo monta kertaa aiemminkin. Ei vaan, sehän olikin niin, että hän kuuli tämän sähkömieheltä, jolle eräänä talvena vei korjattavaksi "kosteahkon" pölynimurinsa... No, ei se polku nyt tänäänkään ihan valmiiksi sitten tullut: Kalat nimittäin unohtui loppujenlopuksi rakentamaan lumiukkoa. Se sai selkäänsä siivetkin, jotka kala leikkeli vanhasta pitsipöytäliinasta, näinollen lumiukko sai nimekseen: "Gabriel".